Tauolla ollessamme tulimme avomieheni kanssa tulokseen, että Rayadin toimintaa tulisi laajentaa domestic-arabien kasvatuksesta myös puhtaiden egyptinarabien kasvatukseen.
Olihan meillä tallissa jo komea Abraxas Ibn Moniet+++, ja sääli, jos omasta tallista ei pojalle sulhoa löytyisi. Tilatessani Elgwir Arabiansista, taitavalta kasvattajalta Éowyniltä SEA-varsaa, käännyin samalla hänen puoleensa, josko heidän kauttaan olisi meille voitu tuoda aikuinen egyptiläistamma.

Elgwirissähän toimii kasvatuksen ohelle pienimuotoinen arabien tuonti'toiminta' omaan käyttöön, joskus myyntiinkin asti. Éowyn bongasikin meille juuri sopivan ikäisen,sukuisen ja näköisen siron ruunikkotamman, Rasha Najlan.
Tamman isä, Thee Desperado on jättänyt hienoja varsoja jälkeensä, ja silloin Rashasta näkemieni kuvien perusteella uskon, ja toivon tamman jatkavan sisarustensa jalanjäljissä.
Éowyn laittoi siis puolestamme tarjouksen Zubayr Arabiansiin, ja kuinkas kävikään, päivää myöhemmin sain ilouutisen, Rasha olin tulossa atlantin takaa meille Belgiaan. Ja mikä tamma peruuttikaan trailerista ! Ilmeisen närkästyneenä pitkästä matkasta, kuvankaunis Rasha rymisteli tallipihalle. Saipa siinä olla ihmisiä tyynnyttelemässä, ja pian kaikkien onneksi pieni tamma rauhoittuikin ja suostui kuuliaisena tutkimaan pihapiiriä. Lennokkain ja ilmavin askelin neiti harppoi menemään, ja ihmislauma juoksi perässä.

Pienestä koostaan huolimatta Rashasta löytyy luonnetta. Tamma on pippurinen ja omapäinen, ja on täysin turha odottaa että tämä jaksaisi keskittyä yhtään mihinkään kovin pitkää aikaa.Rasha on muutoin suhteellisen nöyrä käsitellä, sillä ei ole aikomuksenaan rääkätä ihmisiä mennen tullen, tamma vain tahtoo pitää 'omista periaatteistaan' kiinni, ja osoittaa sen myös varsin selvästi ympärillö oleville ihmisille, niin hyvässä kuin pahassakin.
Rashan päästimme ekoiksi päiviksi omaan tarhaan, jossa se pääsi aidan yli tutustumaan tallikavereihinsa. Tammojen kesken kaikki näytti sujuvan hienosti, ja turhilta kahakoilta vältyttiin. Pian se uskallettiinkin jo laskea tarhailemaan nuorten kanssa. Nopeasti tamma sopeutui uuteen perheeseensä, ja pieni nuorten kaksikko otti nopeasti Rashan mukaan temmeltämään. Kaikkien tammojen ollessa laitumella keskenään 'kesälomaa viettämässä', tuli pieniä yhteenottoja uuden tulokkan ja kipakan Adan kanssa, mutta muutoin kaikki on sujunut hyvin. Rasha sopeutui uuteen perheeseensä nopeasti, ja ihmiset s eon päästänyt lähelleen alusta asti.

Kuten aikaisemmin mainitsin, Rasha on varsin omapäinen luonne, sen huomaa muunmuassa tammaa hoitaessa. Se ei pure, ei potki, ei uhittele, saati vahingoita ketään millään muullakaan tavalla, mutta jos neiti jotain päättää, niin siitä ei jousteta. Esimerkiksi jos tamman saa sidottua käytävälle, satuloitua ja suitsittua, ja jos Rashaa ei taas huvita lähteä yhtään minnekään köpöttelemään, ei sitä saa tallikäytävältä siirrettyä edes tankilla. Se osaa pistää kaikkensa peliin saadakseen tahtonsa läpi, 144senttiä täyttä hevosta ja rapiat päälle- moinen yhdistelmä ottaa kenen tahansa voimille. Muutoin Rashan kanssa ei pitäisi tulla ongelmia karsinassakaan. Tamma on rauhallinen, jossei muutamia mörköjä lasketa mukaan, jotka livahtavat kummasti tallikäytäville ja muiden hevosten karsinoihin kun ulko-ovet käyvät. Tamma nostaa jalat hienosti, antaa harjata kaikkialta, eikä tämä ole erityisen hankala edes satuloida. Suitsitus nyt on mitä on, mutta tästäkin selviää nerokkaasti makupalojen avustuksella. Näitä kun on riittävästi taskussa, saa Rashan toimimaan mitenpäin tahansa. Todellinen neiti, perso kaikenmoiselle herkulle.

Taluttaessa Rashan pippurisuus pääsee oikeuksiinsa. Tamma on menossa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, ja tietää mistä narusta vetää milloinkin, että pääsee kukkapenkkeihin maistelemaan vallan oivia narsisseja. Varauksella suosittelen tätä neitiä taluttamaan, onpahan itsellekin käynyt liian monta kertaa moka, jonka jälkeen ollaan juosti tallihenkilökunnan, kissojen, koirien ja muiden hevosten kanssa Rashaa kiinni. Normaalisti kun tamma viuhtoo menemään ties minne, ja narusta saa pitää kunnolla kiinni. Näyttävin askelin, puolijuoksua häntä karrella puolelta toiselle hyppivä hevonen ei ole helpoin talutettava. Rasha onkin keksinyt vallan näppärän konstin huijata. Odotahan, kun se muka rauhottuu, ja kävelee rauhassa vierellä, löysällä narulla. Älä vain hellitä otettasi tai saat kohta pyyhkiä vaatteitasi hiekasta,

Sähäkkä ja näppärä Rasha toimii hyvin satulan alla. Sillä on kevyet askeleet, eikä tätä tosiaan tarvitse hoputtaa eteenpäin hyvinä päivinä. Lähinnä jarrun keksiminen voisi olla paras oivallus tämän tamman satulassa istuessa. Painoavuille herkkä Rasha ymmärtää pohkeita vallan hyvin, tosin välillä se koettaa esittää kuurosokeaa, ja harva se päivä saa tammaa maanitella edes kulkemaan eteenpäin. Sitten taas kun on hyvä päivä ja neiti kulkee, kulkee s emyös kunnolla kuolaimella, kevyesti ja kaikkiin apuihin reagoiden. Tietenkin möröt ilmaantuvat myös niinä hyvinä päivinä kenttien laidoille, mutta Rashan tuntien se on vähintäänkin arvattavissa.
Tamma oli meille tullessaan jo lähes peruskoulutettu. Se osasi perusasiat, sillä oli kohtalainen hyppytaktiikka, ja eteenpäinpyrkimystä. Tavoitteenamme on treenata tamman kanssa hieman lisää etenkin esteratsastusta, sillä siron kokonsa, helpon ohjattavuutensa ja nopean reagointikykynsä ansiosta uskoisin Rashasta löytyvän vielä hyvän estetamman. Sitäpaitsi, esteiden hyppääminen tuntuu olevan tammasta mielenkiintoisempaa, siinä kun ei liiemmin tarvitse keskittyä kuin hirveää vauhtia eteenpäin porhaltamiseen ja esteiden yli hyppäämiseen. Vaikka tosiaan Rasha on kipakka, varoo se jalkojaan visusti, ettei tiputtaisi esteitä. Harvoin tamma edes kieltää, yli mennään, tavalla tai toisella.
Kouluratsastus taas sittemmin ei ole Rashan vahvuuksia. Plääh, tuntuu neiti sanovan pohkeenväistöistä ja muista hölmöyksistä. Harvoin on tammalla niitä päiviä, jolloin sen saisi innostumaan kouluratsastuksen saloista. Kyllähän se toimii, mutta kuinka kauan parhaimmillaan. Ja entä sitten taas huonoimmillaan ? Näin ollen tyydymme painottamaan Rashaa lähinnä esteille, vaikka kouluakin harrastellaan ja taitoja pyritään hiomaan, edes KN Special tasolle.

Tuhatta ja sataa porhalletut maastoretket ovat mieluisinta hupia Rashalle. Mikään ei ole kivempaa kuin säpsähdellä maastossa ja loikata hirveisiin laukkaspurtteihin ratsastajan roikkuessa kaulalla. Tammaa en siis ainakaan vielä täysin maastovarmaksi kaveriksi lue, vaikka parempaan suuntaan mennään, koko ajan.