syntynyt; 29.4.2008, vuotias
Rekisteröintinumero;
Rotu; Arabianhevonen, SRA
Sukupuoli; Tamma
Säkä; 155cm
Väritys; Ruunikko
Kasvattaja; Éowyn, Elgwir Arabians
Nykyinen omistaja; Hayfa bint Abd-al-Kadar, al Rayad stud
Painotus; laukat
matkaratsastus

Belgiassa oli sateinen kesäaamu, kun Elgwir Calen saapui Rayadiin. Komea puhtaanvalkoinen ori peruutti kaula karrella traileristaan, ja hörähti meille vastaanottajille rauhallisesti tervehdyksensä. 'Cali', kuten oria kutsutaan, oli yllätyksenäni Elgwir Arabiansissa myynnissä, ja kauaa ei nokka tuhissut kun Éowynille orista tarjouksen kirjoitin. Olin jo aikaisemmin tutustunut oriin, ja seurannut mielenkiinnolla sen menestystä. Etenkin AHACin kilpailuissa Cali on menestynyt hienosti ! Plakkarissa on jo Legion of Merit -titteli, ja laukkakisoistakin muutamia sijoituksia. Ori onkin tallin ensimmäinen laukkahistoriaa omaava hevonen. Kaikenlisäksi Cali on ennennäkemättömän hieno luonne oriksi. Tähän kaikkeen nähden oli mielestäni pieni hinta maksaa tällaisesta hevosesta 7000 euroa.
Calissa kiinnosti ulkonäön, ja luonteen lisäksi myös harvinaisempi suku. Rayadin tämänhetkisen orikatras edustaa lähinnä tunnettuja linjoja, koin hyväksi Calin tuntemattomamman suvun. Näin ollen Cali sopii useammille tammoille, ilman, etä sisäsiitosta tarvitsee pelätä. Ja kaiken huipuksi, katsokaa nyt tätä komistusta ! Todentotta, kyllä Cali tietää kuinka hurmata kuka tahansa puolelleen !

Cali on nöyrä, sosiaalinen, arvokas, ja ennenkaikkea hyvin käsiteltävissä. Huonoista tavoista ei ole tietoakaan, paitsi hetkittäin, kun orimainen olemus ottaa vallan. Mainitakseni konfliktit joissa osallisena on tammoja, tai muita oreja.

Kävi myös pian ilmi Alin perusluonto; ori on kovin isänsä kaltainen luonteeltaankin, pippurinen, äkkipikainen ja kovin orimainen. Nuori herra ei kauaa paikallansa pysy, ja ilmentää kyllä tahtonsa kaikille muille tallilaisille selkeästi. Kovasti yhden ihmisen hevonen tämä siis on.
Alin kanssa ei kuitenkaan ole koskaan ollut erikoisemempia ongelmia käyttäytyä. Ori osaa kunnioittaa ihmistä, osaa tallitavat, osasi jo meille tullessaan ! Tämä herra on myös äärimmäisen miellyttävä käsitellä sellaiselle ihmiselle, joka on tuttu; ei rynni, ei esittele hampaitaan, ei sohlaa mihinkään suuntaan, tai tee äkkiloikkia. Ainoastaan pyörii paikallaan, mutta annettakoon se anteeksi. ;)
Tarhassa erityisesti orin hillitön tarve kipitellä edes takaisin, tulee esille. Eipä tässä ole montaa päivää tullut vastaan, jolloin Ali paikallaan tarhassa pysyisi. Aina se on jossakin päin nurkkausta viilettämässä hirveätä vauhtia johonkin suuntaan, liekö edes itse tietää, mihin on menossa. Silloin tällöin, jos joku häntä käy rapsuttelemassa, saattaa orhi seisahtua hetkeksi aikaa nauttimaan huomionosoituksista. Heinä, ja muu mukava syöpöteltävä on tietenkin toinen houkute, jolle on äärimmäisen hankala sanoa ei.
Myös tammoille huutelun on herra jättänyt vähemmälle; ilmeisimmin se on päättänyt jättää julkisen keikistelyn enemmin tallin toiselle orille, Zafir ibn Elegance'lle ja tyytyy vokottelemaan tämän haaremia silloin, kuin itse 'big boss' ei ole lähialueella. Vaikak tietenkin Ali on mielestään se tallin johto-ori, vaikka se pitääkin sen visusti omana tietonaan. Kilpailut, ja muut tapahtumat ovat tietysti Alin mielestä asia erikseen.

Ainoa asia, mikä tekee hieman tiukkaa Alille, on traileri ja sillä matkustaminen. Mistä lie kammonsa saanut, mutta aina pitää olla jotain, millä orin saa lahjottua traileriin. Pienellä motivaattorilla, kuten kourallisella kauraa, juoksisi Ali varmasti avaruusaluksenkin kyytiin, ja sitä kautta Marsiin, kunhan palkinto olisi tarpeeksi suuri. Ja ruoka itsessään ei ikinä ole pieni palkinto, mistään asiasta. Näin siis ajattelee Ali. Aina silloin tällöin, jos kaveria itselleen tahtoo, voi herraa yrittää lahjoa pienillä makupaloilla. Ystävyys on tosin hyvin hetkellistä. ;)
Näinollen osaisin jopa epäillä, että orin kammotus traileria kohtaan ei ole mikään vakava; jokaisella tosimiehellä kuuluu tietenkin olla omat pelkonsa.
Ratsastaessa Ali on kärsimätön, kuten saattoikin arvata. Kaikki pitäisi tapahtua nyt heti, eikä kahden sekunnin kuluttua. Kyllä tämä käsissä pysyy, mutta mitenpäin, on eri asia. Parhaimmillaan ori juoksee kylki edelle, kun ratsastaja koettaa pidättää ohjista. Nuorukaisen omalla mittapuulla on olemassa vain kaksi askellajia; hirmuinen kyyti, ja kaikista hirmuisin kyyti.
Alilla on aina kiire jonnekin. Kyllähän se laukat osaa nostaa, koottu ravikin menee, mutta turhahan tämän kanssa on taistella koulupylperrysten kanssa. Alin mielestä kouluratsastus on ehkä maailman tylsin asia.
'Mitä intoa on juoksennella ympäri kenttää välillä hitaammin, välillä nopeammin, ja välillä sivuttain juosten. Unohtamattakaan kaikkia ympyröitä ja neliöitä !-tuntuu Ali miettivät.

Esteillä se on taas hieman innokkaampi. Mikäs sen mukavampaa, kuin porhaltaa tuhatta ja sataa esteiden ylitse, alitse, läpi ja ohitse, ja vielä luvan kanssa ! Yksittäiset esteet vielä menevät, mutta ori vaatii kunnon ratsastajan pidemmillä radoilla. Alilla on erinomaisen puhdas hyppytaktiikka, ja se varoo visusti, ettei sen jalat kolahda puomiin silloin, kun sen saa hyppäämään. Tämä hevonen on joskus pieni sählä, etenkin kokemattomalla ratsastajalla, ja hyppäämisen sijasta innostautuukin juoksemaan esteiden ohitse. Yleensä kisaradoillakin, radalta tultaessa Alilla riittäisi vielä puhtia ties mihin suorituksiin, siinä missä ratsastaja kädet puutuneina kaipailee kunnon lepotaukoa.
Erinomainen ratsuhan esteradalla Ali on. Hän on vain hieman vaativa. Orin etu on kevyt kääntyvyys, suorituskyky, kova eteenpäin pyrkivyys, sekä tietenkin uhkarohkeus. Ei ole tapausta, milloin Ali olisi esteellä kieltäytynyt ! Nuori herra on myös äärimmäisen näppärä käsissä. Se on pieni ja siro, joten kääntyminen on helppoa, samoin kulmien kiertäminen, siinä missä raskaammat hevoset tarvitsevat enemmän tilaa.
Se tosin, että Alin kanssa askelten laskeminen on hullun hommaa. Kunhan vain kunnolla hoputtaa, niin ori hyppää. Hyppää kyllä, mutta milloin mistäkin kohdin. Missä tahansa ratsastaisikin, tulee Alin kanssa aina yllätyksiä, mutta sehän ei ole ollenkaan huono asia. ;)

Alkuaikoina etenkin orin esteharjoitukset olivat mielenkiintoista katseltavaa. Kun Ali ohjattiin esteelle, se korvat hörössä laukkasi kohteelle; pysähtyi; ja hyppäsi yli paikallaan, tasajalkaa. Onneksi se pian kuitenkin tajusi, ettei tällainen hyppytaktiikka oikein pelaa, kun esteet alkoivat nousta yli 60 cm. Maastoesteitäkin on orilla testattu; tämä oli kuitenkin kaaos. Voitte uskoa, että puoliakaan matkasta ei Ali ollut edes itse maastoradalla, vaan kiidätti onnellisena ratsastajaa ympäri metsikköä, tietenkin ohitse esteiden. Oli onni, että sekä ratsastaja että hevonen saatiin takaisin perille, ehjinä, ja ilman naarmuja. Ratsastajalle vain jäi ikuiset traumat, toisinkuin Ali olisi ollut valmis uuteen samanmoiseen kierrokseen. Kyseisestä tapahtumasta ori on tietenkin rauhoittunut, ja maastoilustakin on tullut mahdollista.
Eritoteen hyvällä ratsastajalla, Ali on kyllä ratsu ihan parhaasta päästä. :)

Elgwir Romanian isä on ensimmäinen Elgwirin tuoma venäläisori Kossackista, VIR MVA Ch Balaton. Kyseinen ori on saavuttanut VIR MVA Ch-arvonimen, kantakirjattu III-palkinnolle ja ori on myös menestynyt esim. LJ'ssä ja WRJ'ssä enemmän kuin hienosti, vaikka omistaja Éowyn kuvaa oriaan 'pesunkestäväksi laukkahevoseksi'. Myös Matkaratsastuksessa komea kimo on pärjännyt hienosti.
Balatonin isä on Arax oli myös laukkaaja, ja se onkin iso nimi Venäjällä. Suurikokoinen kimo ei ole turhaan mainittu yhdeksi Kossack studin hienoimmaksi arabialaiseksi. Orilla on myös uskomaton voittokyky, se on muunmuassa voittanut 47'stä startista 16.
Araxin isä, Goryn taas on tuntemattomampi venäläinen ori, joka on muutaman kerran ottanut osaa laukkakilpailuihin, muutaman kerran jopa sijoittuen. Arax jäi todennäköisesti Gorynin tunnetuimmaksi jälkeläiseksi, sillä ori kuoli suhteellisen nuorena.
Araxin emä, Angara taas oli nimenomaan kestävyydestään ja nopeudestaan tunnettu, eikä tamma turhaan tehnyt hienoa kisauraa laukkaradoilla. Angara oli myös luonteeltaan säyseä ja nöyrä, ja usein tamman varsat perivät samantyylisen luonteen, sekä tietenkin uskomattoman nopeuden.

Balatonin emä, Balenina taas on Kossack studin siitostammoja, ja tammaa ei ole kisakentillä nähty. Myös Balenina periytty jälkeläisilleen hienoa luonnetta, sekä useissa tapauksissa myös rautiasta väriä. Suurin osa Baleninan varsoista majailee tällä hetkellä Venäjällä.
Värinsä Balenina on todennäköisesti perinyt upealta Kubinecilta, joka varmasti on monelle tuttu upeasta ulkomuodostaan sekä erikoisesta värityksestään. Massiivinen raudikko hurmasi näyttelyissä, ja monet sen varsat ovat perineet isänsä värin ja massiivisuuden. Baleninan emä, Neva taas oli tyypikäs ruunikko, jolta löytyi kyllä vauhtia, muttei tarpeeksi pitkille matkoille. Neva on kuitenkin kilpaillut laukkaradoilla hienosti menestyen, se on muunmuassa osallistunut n.20 lähtöön ja jopa puolesta lähdöistä on tullut voitto.

Elgwir Romanianin emä, Romantique on kaunis, tummanpunaruunikko tamma, joka ostettiin 8-vuotiaana Ranskasta Elgwiriin. Romantique on hyvin hieno ja lempeä luonteeltaan. Upealla tammalla on Romanianin lisäksi toinen varsa, Elgwir Romantikk upeasta venäläisestä Rikky Ricardosta. Romantiquen isä, mustanruunikko, suurehkokoinen Romain on ranskassa asuva

Jälkeläiset;
-jalostuskäyttöön vasta aikuistuttuaan
-Kysy lisää Hayfalta !

Kilpailut;


ERJ;

KRJ;

NJ;

AHAC;